Täytyyhän sitä välillä mennä takapakkia, että pääsee taas eteenpäin. Edellisiltana menin nukkumaan lähempänä yhtä, vaikka seuraavana päivänä oli töitä tiedossa. Onneksi oli vasta iltavuoro, niin sain nukkua puoli kymmeneen. Siitä en lipsunut kuin kymmenisen minuuttia yli ;) Sen sijaan painoin pään tyynyyn vielä ennen töitä ja menin luvattoman ihanille päiväunille! Ja päikkäreilläkin olin vain sallitun puoli tuntia, joten ei aivan metsään mennyt.

Eilinenkin nukkumaanmeno venyi yli yhdentoista. Tästä voidaan kyllä syyttää töitäkin. Iltavuorosta kotiin päästyäni kello oli jo yli kymmenen eikä suoraan kynnykseltä voinut sänkyyn kaatua. Jos tänään sitten pääsisi ajoissa unille?

Eiliseltä ei myöskään herunut liikuntapisteitä. Sen sijaan tänään ajattelin mennä steppiin ja kenties huomenna pumppiin. Jos jaksan molemmille tunneille, niin viikkoon saisi jo neljä liikuntakertaa eli yhden yli tavoitteen :)

Tällä hetkellä uni painaa kyllä silmiä ja ajatus päiväunista on erittäin, erittäin houkutteleva! Katsotaan, pärjäänkö ilman vai lipsunko puolen tunnin helpotukseen.

Päivä on alkanut hyvin, mutta nyt kiikun houkutuksen rajapinnalla. Päiväunille tekisi aivan kauheasti mieli :P Siispä päätin avata koneen ja kehittää muuta tekemistä.

Eilen menin kiltisti nukkumaan 22.55, joten siitä ensimmäiset pisteet. Unenlahjoissani ei ole moittimista enkä juurikaan heräile öisin. Sen sijaan viime yönä heräsin puoli neljältä aivan pirteänä. Kroppa oli ilmeisen hämmentynyt, kun oli menty ajoissa nukkumaan. Siitäkös toinen kissani innostui, kun yöllä saikin seuraa. Kissani sitten kovasti purisi, kiehnäsi ja tiputteli tavaroita onnessaan. Puolisen tuntia meni, ennen kuin kissa rauhoittui ja itse sain nukahdettua.

Aamulla kello soi yhdeksältä, mutta vielä en päässyt ylös. Onneksi Raksu soitti ja herätteli lempeästi uuteen aamuun. Niinpä pääsin sängystä ylös 9.25, joten olen nyt kokonaisen päivän noudattanut unikouluani :D Nyt on tosiaan kompasteleva hetki, kun päiväunet houkuttaisivat. Täytyy siis jatkaa muun tekemisen keksimistä, kunnes kiusaus menee ohi. Ei kai tämä mikään ryhtiliike olisikaan, jos kaikki kävisi älyttömän helposti?

Tänään iltapäivällä en ehdi liikkua ja huominenkin on kiireinen, mutta sain hoidettua liikuntapisteet kotiin käymällä Ystävän kanssa lenkillä aamupäivällä. Puolentoista tunnin kävely aurinkoisessa syyssäässä teki kyllä hyvää. Piristyksen sijaan se kyllä lisäsi houkutusta päiväunille. Muutenkin liikunnan jälkeen uni tuntuu maistuvan paremmin eikä suinkaan ihmeellinen voima ja pirteys täytä mieltä niin kuin jotkut väittävät tapahtuvan. Mutta nyt on vain jatkettava houkutuksen vastustamista.

Kartoitetaanpa vielä lähtötilannetta ja tavoitteita. Olen 24 -vuotias nainen ja päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni. Minulla on kolmivuorotyö, joten säännöllisen elämänrytmin luomisessa on pientä problematiikkaa. Seurustelen, mutta meillä ei ole lapsia, joten vapaa-aikaani ei tarvitse jakaa kovin moneen suuntaan.

Olin lukioon asti varsinainen sohvaperuna. Joskus 2004 kävin ensikertaa Les Millsin BodyPump -tunnilla ja innostuin lajista. Vuoden verran kävin pelkästään pumpissa, kunnes rohkeus riitti kokeilla muitakin lajeja. Pikkuhiljaa kuvioon tulivat samaisen tuoteperheen BodyCombat sekä Step. Aloin käydä jumpassa kolme kertaa viikossa ja olin tyytyväinen tilanteeseen. Parhaimpina jaksoina kävin 3-4 tunnilla viikossa.

Säännöllinen liikunta pysyi elämässäni vuoteen 2010 asti, jolloin aloin lipsua 2-3 liikuntatuntiin viikossa. Siihen asti liikkuminen oli itsestäänselvyys ja elämäntapa. Raahauduin tunnille vaikka olisin ollut miten väsynyt tai kiireinen. Sitten aloin joustaa, jos väsytti tai oli menoa. Ensin vähän ja sitten liikaa. Nykyään liikun 0-1 kertaa viikossa ja olen erittäin harmistunut tilanteeseen.

Tavoitteena on nyt siis päästä takaisin kolmeen liikuntakertaan viikossa ja saada peruskunto takaisin.

Toinen keskeinen ongelma liikkumisen ja muunkin elämänhallinnan suhteen on ainainen väsymys. Voisin nukkua aina ja kaikkialla ja silti väsyttää. Nukun myös epäsäännöllisesti, valvon myöhään ja nukun pitkään. Lisäksi päiväunista on tullut lähes rutiinia ja entisen puolen tunnin sijasta unet venyvät nykyään helposti 2-3 tuntiin. Toinen ryhtiliikkeen paikka on siis unirytmin ja nukkumisen määrän järkeistäminen. Tavoitteena on mennä työpäivinä nukkumaan 22 ja vapaalla 23 mennessä. Vapailla ja iltavuoroissa yritän alkaa nousta 9.30 mennessä. Päiväunista yritän päästä eroon kokonaan tai ainakin reilusti harventaa torkkuja sekä lyhentää aikaa.

Ruokailussanikin olisi remontoitavaa, mutta keskityn ensin liikuntaan ja nukkumiseen.

Tänään liikkumisohjelmassa astangajoogaa, tästä on hyvä jatkaa :)